”Liikaa teknologiaa… Liikaa virheitä… Toimintahäiriöitä…”
(Kotihoidon työntekijä, 48 vuotta)
Erilaiset teknologiat ja tietojärjestelmät kuuluvat jokaisen kotihoidon työntekijän arkeen. Esimerkiksi potilastietojärjestelmät vaativat päivittäin kirjaamisia, ja erilaiset niin asiakasturvallisuuden kuin työn organisoimisen tehostamiseen tarkoitetut teknologiat ovat jo varsin yleisiä.
Älypuhelimesta on tullut kotihoidon työntekijälle yhtä tärkeä työväline kuin kenelle tahansa tietotyöläiselle. Myös työnkulkua ja kotihoidon reittejä automatisoivat toiminnanohjausjärjestelmät ovat käytössä yhä laajemmin.
Iäkkäiden kotihoidossa teknologialla nähdään kasvava rooli erityisesti asiakkaiden kotona-asumisen tukena. Lisäksi teknologialla pyritään vähentämään työntekijöiden kuormitusta ja vastaamaan kotihoidon heikkojen resurssien asettamiin haasteisiin. Kotihoidon teknologisoitumista, eli teknologisten laitteiden ja sovellusten yleistymistä, onkin ajanut vahvasti positiivinen käsitys sen varmana pidetyistä hyödyistä.
Tutkin keväällä 2021 valmistuneessa pro gradu -tutkielmassani, millaisia tunteita kotihoidon työntekijät liittävät työssä käyttämäänsä teknologiaan. Varsinaisten tunnekokemusten lisäksi analysoin selittäviä tekijöitä työntekijöiden tunteiden taustalla. Käyttämäni aineisto oli osa Jyväskylän yliopiston Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikön ja DigiIN-tutkimusprojektin vuonna 2019 toteuttamaa kyselyä, ja koostui 819 kotihoidon työntekijän kyselyvastauksesta. Tulokset paljastavat, että kotihoidon teknologisoitumiskehitykseen liittyy myös ristiriitoja ja jännitteitä.
Toimimaton teknologia turhauttaa ja tuen puute luo epävarmuutta
Käyttämäni osa-aineiston määrittävin piirre on kotihoidon työntekijöiden turhautuminen: 47 prosenttia vastaajista kertoi teknologiaan liittyvistä turhautumisen kokemuksista. Turhautumista aiheuttaa erityisesti teknologian heikko toimintavarmuus. Teknologisten laitteiden toimimattomuus, hitaus ja ”jumittaminen” aiheuttavat työhön katkoksia, jotka puolestaan kiristävät aikapaineita jo valmiiksi kiireisessä työssä. Myös tietojärjestelmien koettu monimutkaisuus ja jatkuvalta tuntuva päivittyminen herättävät negatiivisia tunteita.
Varsinaisen hoivateknologian ja tietojärjestelmien toimimattomuuden lisäksi aineistossa nousevat esille hoitajien työvälineet, kuten tietokoneet ja puhelimet. Ne vaikuttaisivat olevan monella työpaikalla riittämättömiä, vanhoja ja hitaita. Syrjäseuduilla internetyhteydet eivät toimi välttämättä lainkaan. Vaikuttaakin ilmeiseltä, että tietojärjestelmistä ja yleisesti digitalisaatiosta toivottava hyöty kärsii, jos reaaliaikainen tiedonsiirto kaatuu tällaisiin käytännön ongelmiin.
Myös erilaiset epävarmuuden ilmaukset toistuvat aineistossa: niitä kuvasi 25 prosenttia vastaajista. Toimimattoman teknologian lisäksi epävarmuutta aiheuttavat erityisesti riittämätön työnantajan ja työyhteisön tuki, koulutus ja perehdytys.
Moni työntekijä kokee jäävänsä uuden, nopeasti päivittyvän teknologian kanssa yksin. Lisäksi kotihoidossa korostuvat tilanteet, joissa työntekijä joutuu perustelemaan asiakkailleen teknologian käyttämistä, vaikka sitä itse vastustaisikin, tai käyttämään asiakasaikaa erilaisten teknologisten ongelmatilanteiden selvittämiseen. Tällaisissa tilanteissa työntekijät joutuvat joustamaan hoivan laadusta tai asiakasajasta syistä, joihin eivät voi itse juurikaan vaikuttaa. Hoivatyön ja teknologian ristiriitaiset vaatimukset aiheuttavat kuormitusta.
Teknologia ei ole työntekijöille tuntematon mörkö
Vaikka aineistossa suurin osa työntekijöistä kertoi erilaisista negatiivisista tunteista teknologiaan liittyen, on hyvä huomata, että teknologia ei ole kotihoidon työntekijöille mikään tuntematon mörkö. Vastaajista 25 prosenttia kertoi myös positiivista tunteista, joissa korostuivat kokemus teknologiasta työn sujuvoittajana ja hyödyllisenä apuvälineenä. Vastauksissa näkyvät oppimisen ilo ja ymmärrys teknologiasta luontevana osana nykyajan työelämää.
Positiivisiin tunnekokemuksiin liittyy kuitenkin ehdollisuus: moni vastaaja muistuttaa, että teknologiasta on hyötyä vain, jos se toimii ja sitä osaa käyttää. Kotihoidon työntekijät näkevät siis teknologian mahdollisuudet. Vaikuttaisikin siltä, että suurin osa työntekijöistä ei vastusta varsinaisesti teknologisoitumista, vaan siihen liittyviä olosuhteita. Mielestäni on turha syyttää työntekijöitä negatiivisista asenteista, jos teknologia ei toimi tai sen omaksumiseen ei ole annettu riittävästi aikaa tai opastusta.
Kokonaisuudessaan tutkielmani tulokset tukevat aiemman tutkimuksen päätelmiä: kotihoidon heikot työolosuhteet, kuten jatkuva kiire, vähäiset resurssit ja työntekijöiden riittämättömyyden kokemukset, eivät useinkaan mahdollista teknologian riittävää omaksumista tai siihen liittyviä onnistumisen kokemuksia.
Valmiiksi kuormittuneet työntekijät kokevat teknologisoitumiseen liittyvät uudistukset stressaavina. Työntekijöiden näkökulmasta lisätaakalta tuntuva teknologia ei siis toimi alkuperäisessä tarkoituksessaan. Kuormituksen vähentämisen sijaan teknologia aiheuttaa usein jännitteitä ja ristiriitaisia tuntemuksia.
Anna Lampi
Väitöskirjatutkija, YTM, Jyväskylän yliopiston informaatioteknologian tiedekunta
anna.k.lampi(at)student.jyu.fi
Lampi, Anna. 2021. Teknologisoituva kotihoito ja työntekijöiden tunnekokemukset. Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos. Jyväskylän yliopisto.