Digitaidot tuovat valtaa, sillä ne antavat mahdollisuuden vaikuttaa ja olla aktiivinen yhteiskunnassa. Ihmiset, jotka ovat haavoittuvassa asemassa, mutta joilla on hyvät digitaidot, osallistuvat yhteiskuntaan muita heikompiosaisia aktiivisemmin ja tekevät sen verkossa, sanoo yksi digitalisaation johtavista tutkijoista, professori Ellen Helsper London School of Economicsista.
Helsperin mukaan digitaalinen syrjäytyminen on kumuloituvaa. Useat eri tekijät, jotka kasaantuessaan voimistavat ja ylläpitävät sosiaalista eriarvoisuutta, voimistavat ja ylläpitävät myös digisyrjäytymistä.
Sosioekonomisesti paremmassa asemassa olevilla on puolestaan useita tekijöitä, jotka ehkäisevät digisyrjäytymistä: parempi digitaalisten välineiden ja yhteyksien saavutettavuus, paremmat digitaaliset taidot sekä yleisesti paremmat vaikutusmahdollisuudet yhteiskunnassa.
Myös valtiolla on Helsperin mukaan merkittävä rooli. Maissa, joissa on laajempi ilmaisunvapaus, digitaalinen poliittinen voimaantuminen on voimakkaampaa.
Helsper esiintyi 3. kesäkuuta Helsingin yliopiston INEQ – Helsinki Inequality Initiative -tutkimusaloitteen ja DigiIN-hankkeen järjestämässä tutkijaseminaarissa, joka käsitteli digitaalista eriarvoisuutta. Esitys pohjasi Helsperin helmikuussa 2021 julkaisemaan kirjaan: The Digital Disconnect – The Social Causes and Consequences of Digital Inequalities.
Helsper tutkii sosio-digitaalista eriarvoisuutta kehittämänsä Corresponding Fields (CF) mallin pohjalta viidellä osa-alueella:
- taloudellinen (saavutettavuus, pääoma, työ)
- koulutuksellinen (taidot, oppiminen, inhimillinen pääoma)
- kansalaisyhteiskuntaan liittyvä (tietoisuus, kansalaisosallistuminen, poliittinen vaikutusvalta)
- sosiaalinen (vuorovaikutus, haavoittuvuus, sosiaalipsykologinen hyvinvointi)
- kulttuurinen (näkymättömyys, luominen, kuuluminen)
Koulutus riippuvaista välineiden saatavuudesta
Digitaitoihin liittyvässä koulutuksessa tulisi Helsperin mielestä keskittyä pelkän tekniikan hallitsemisen sijasta siihen, miten ihmiset aidosti käyttävät erilaisia sähköisiä välineitä ja mitä taitoja he todella tarvitsevat.
Helsperin mukaan digikoulutus yhdistyy vahvasti saatavuuteen. Jos ihmisellä ei ole mahdollisuutta vaadittaviin välineisiin, hänellä ei myöskään ole mahdollisuutta päästä käsiksi koulutusmateriaaliin ja siten kehittää itseään.
Kulttuuri määrittelee, kuka pääsee ääneen
Helsper muistuttaa, että digitaalisten välineiden käyttö on hyvin erilaista ikäryhmissä ja eri maissa ja kulttuurinen konteksti vaikuttaa osaltaan siihen, keiden ääni pääsee esiin. Varakkaampien ja koulutetumpien kokemukset saavat usein julkisessa keskustelussa paremmin tilaa kuin heikommassa asemassa olevien.
Helsperin mukaan kulttuuria voidaan muuttaa koulutuksella ja lisäämällä sosioekonomisesti paremmassa asemassa olevien tietoisuutta sosiaalisesta ja digitaalisesta eriarvoisuudesta.
Helsperin mukaan eri tieteenalojen, instituutioiden, tutkijoiden ja käytännön ammattilaisten välillä on eriytyneitä näkemyksiä sosiaalisen ja digitaalisen eriarvoisuuden yhtymäkohdista. Hän korostaa, että vain yhteistyön avulla on mahdollista estää eriarvoisuuden syveneminen ja rakentaa oikeudenmukaisempaa digitaalista tulevaisuutta.
”Helsperin esitys toi hienosti esille, kuinka digitaalinen ja sosiaalinen eriarvoisuus kytkeytyvät toisiinsa monin eri tavoin. Hänen puheenvuoronsa antoi sekä teoreettisia että metodologisia työkaluja digitaalisen eriarvoisuuden tutkimiseen ja ehkäisyyn”, sanoo tilaisuutta järjestänyt Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori ja DigiIN-hankkeen hankevetäjä Anne Kouvonen.
”Myös Suomen kaltaisessa korkean internetkattavuuden maassa on digitaalista eriarvoisuutta ja sosiaalisen median kuplautumista, eivätkä esimerkiksi huonompiosaisten äänet kuulu heitä koskevissa julkisissa keskusteluissa”, Kouvonen muistuttaa.
Digital exclusion: Conceptual and methodological approaches
Tallenne professori Ellen Helsperin luennosta julkaistaan yliopiston verkkosivulla.