DigiIN-hankkeen syksyn ohjausryhmän kokouksessa keskusteltiin ajankohtaisista aiheista ja esiteltiin tutkimustuloksia teemoittain neljästä eri näkökulmista.
Digitaalinen syrjäytyminen: iäkkäät ja maahanmuuttajat
”Digitaalisiin itsepalvelujärjestelmiin liittyy heikossa yhteiskunnallisessa asemassa olevien ryhmien kohdalla vakavia ongelmia: yhdenvertaisuus ei toteudu”, kertoi esityksessään tutkijatohtori Ulla Buchert, Helsingin yliopistosta.
Digitalisoinnin mahdolliset seuraukset erilaisille väestöryhmille tulisi selvittää aina etukäteen. ”Etenkin julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen ja etuuksien kohdalla on paradoksaalista tarjota niitä tavalla, joka estää niiden itsenäisen käytön heikoimmassa asemassa olevilta tai heikentää heidän tilannettaan entisestään”, Buchert täsmensi.
Keskustelussa todettiin, että maahanmuuttajataustaisia koskevat digiongelmat koskevat myös ikääntyneitä. Tukipalveluiden pitää olla helposti löydettävissä ja kolmas sektori voisi olla osana tukemassa digitaitojen kehittämistä.
Uusi digitaalinen palvelukulttuuri sote-työssä
Teemassa keskusteltiin havainnosta, että suurin muutos vanhustyöntekijöiden työssä on tapahtunut viestintään liittyvissä palveluissa ja välineissä – sen sijaan opettelua ja tukea ei ole tullut lisää. Toisaalta keskusteluissa tuli ilmi, että erilaisia digitaalisia välineitä käytetään jo paljon vapaa-ajalla, joten niitä osataankin käyttää.
Tutkimuksissa haastatellut ammattilaiset toivat esiin kokemukset muun muassa turhista koulutuksista. Ammattilaisen oma ajankäyttö on haasteellisin asia, kun koulutuksille pitää raivata aikaa normityöstä. Haastateltaville oli tärkeää, että oli erilaisia koulutustapoja, joista valita.
Tässä yhteydessä tuotiin esiin myös huoli siitä, että osaaminen eriytyy, kun osa ammattilaisista kehittää ammattitaitoaan, mutta osa ei esimerkiksi ehdi. Tutkimuksen mukaan vanhuspalvelukentällä puolella oli digitaitoja, puolella ei. Kaikki eivät myöskään halua käyttää digitaalisia välineitä vaan kokevat tekevänsä ennen kaikkea ihmisläheistä työtä.
Palveluiden käytettävyys ja saavutettavuus
Tutkijatohtori Kaisa Savolainen Aalto-yliopistosta kertoi, kuinka käytettävyystestauksella saadaan parempia palveluja kaikille. Tavoitteena, että tuotteet ja palvelut olisi käytettäviä etenkin erityisryhmien ja ikääntyneiden näkökulmasta.
Testaamalla palvelua erityisryhmien kanssa löydetään käytettävyysongelmia todella tehokkaasti ja parantamalla käytettävyyttä erityisryhmien näkökulmasta, lopputuloksesta hyötyvät kaikki.
Tutkija Paula Valkonen Aalto-yliopistosta puolestaan kertoi konkreettisia vinkkejä, kuinka hälventää iäkkäiden palvelunkäyttäjien pelkoja ja huolia käytettävyyssuunnittelulla: Palveluntarjoajien digituki puhelimitse rauhoittaisi pelkoa asioinnin pieleen menemisestä ja perumisesta. Käyttöliittymän kielen pitäisi olla kansantajuista ja loppukäyttäjän omalla kielellä. Ohjeistusta tarvittaisiin käyttäjälle siitä, missä vaiheessa asiointiprosessin voi vielä perua ja miten.
Digipalvelut ja sosiaalinen syrjäytyminen
”Tutkimustulokset osoittavat, että haavoittuvassa asemassa olevien digitaalinen toimijuus on kontekstisidonnaista. Digitaalinen toimijuus näyttäytyy esimerkiksi sähköisen asioinnin osalta osaamattomuutena käyttää palveluja, kun asiakkaalla ei ole tarvittavia tiedollisia tai taidollisia resursseja”, kertoi yliopettaja Piia Silvennoinen Laurea-ammattikorkeakoulusta.
Teemassa keskusteltiin ammattihenkilöstön ja asiakkaan yhteistyöstä, kun opetellaan digitaalisten välineiden käyttöä. Kokemuksen mukaan asiakkaat ovat hyvin heterogeenisiä – kaikille ei ole digipalvelujen käyttö mahdollista. Henkilöstöllä onkin usein hyvin realistinen käsitys asiakkaiden mahdollisuuksista.
Samassa teemassa mietittiin myös työntekijöiden kannustamisesta digitaalisten välineiden ja palvelujen käyttöön. Todettiin, että johdon motivaatio ottaa käyttöön uusia välineitä heijastuu henkilöstön haluun ottaa käyttöön näitä välineitä.
Kokouksen yhteenvetona todettiin, että DigiIN-hanke on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan.