Digitaalisten terveyspalveluiden yhdenvertaisuutta voidaan parantaa, kun tunnistetaan syyt, miksi jäädään palvelujen ulkopuolelle ja kuinka nämä ongelmat voidaan ratkaista.
THL:n, Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston yhteistyössä toteuttama laajassa haastattelututkimuksessa selvitettiin useiden haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien kohtaamia haasteita digitaalisten terveyspalvelujen hyödyntämisessä koronaepidemian aikana.
Mahdollisuuksia hyödyntää digitaalisia terveyspalveluja tarkasteltiin eri ryhmillä kuuden määrittävän taustatekijän kautta.
Tekijät liittyivät haastateltavien
- saatavilla oleviin resursseihin käyttää digitaalisia terveyspalveluja
- mahdollisuuksiin hyödyntää näitä resursseja terveyden edistämisessä
- digitaaliseen terveyslukutaitoon
- uskomuksiin digitaalisen terveydenhuollon mahdollisista hyödyistä tai haitoista
- arvoihin ja mieltymyksiin liittyviä tekijöitä
- kokemuksiin digitaalisuuden integroinnista terveydenhuoltoon.
Hyvätkään digitaidot eivät aina riitä, jos palvelua on vaikea käyttää
Selvimmin digitaalisten terveyspalvelujen käyttöä estivät tekijät, jotka liittyivät haasteltavien hyödynnettävissä oleviin resursseihin. Tyypillisin haaste oli, että haastateltavat iästä tai ryhmästä riippumatta kokivat osaamisensa riittämättömäksi käyttää palveluja. Digitaalisten terveyspalvelujen jatkuvasta lisääntymisestä huolimatta tuki ei ole edelleenkään riittävää tai tarkoituksenmukaista erilaisille käyttäjille.
Merkittävä havainto oli, että yksilöllä saattaa olla hyvät digitaaliset taidot ja hän voi käyttää internetiä ja sosiaalista mediaa useita kertoja päivässä, mutta nämä taidot eivät näyttäneet takaavan kykyä selviytyä digitaalisten terveyspalvelujen käytöstä. Tämä johtui lähinnä palvelujen huonosta käytettävyydestä, vaikeasta sanastosta tai käyttäjän heikosta paikallisesta kielitaidosta.
Huomionarvoista oli, että vaikeasti ymmärrettävään sanastoon liittyvät haasteet koskettivat myös heitä, joiden äidinkieli on suomi.
Monimutkaiset palvelutarpeet, pelot ja tiedon puute hankaloittavat digitaalisten terveyspalvelujen hyödyntämistä
Monet haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät arvostivat kasvotusten toteutettavia terveyspalveluita. Terveysongelmien nähtiin ratkeavan parhaiten perinteisessä kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa, etenkin jos palvelutarpeet olivat monimutkaisia ja etävuorovaikutukseen koettiin liittyvän haasteita tai väärinymmärryksen riski.
Tyypillisin huoli digitaalisen terveydenhuollon mahdollisista haitoista liittyi tietoturvaan ja yksityisyyteen – Monilla digitaalisten terveyspalvelujen käyttöä esti luottamuksen puute ja virheiden pelko, kuten väärien painallusten tekeminen. Lisäksi monelle haastateltavalle digitaalisten terveyspalvelujen turvallista ja yksityistä käyttöä hankaloitti puute tarvittavista tiloista ja laitteista.
Käyttäjän heikko motivaatio hyödyntää digitaalisia ratkaisuja osaltaan nostaa kynnystä digitaalisten terveyspalvelujen käyttöön. Haastateltujen asenteisiin saattoi vaikuttaa se, että monet heistä eivät tienneet, millaisia digitaalisia vaihtoehtoja heidän tarvitsemilleen terveyspalveluille oli saatavilla. Tämä antaa viitteitä siitä, että tieto digitaalisista palveluista ja niiden mahdollisuuksista edistää terveyttä ja hyvinvointia ei näytä vielä saavuttavan kaikkia.
Tutkimukseen osallistuneet (74) olivat ikääntyneitä, mielenterveyskuntoutujia, paljon terveyspalveluja käyttäviä, työttömiä sekä venäjänkielisiä maahanmuuttotaustaisia ikääntyneitä ja työttömiä henkilöitä.
Lisätietoa
Anu Kaihlanen
erikoistutkija
THL
puh. 029 524 6033
etunimi.sukunimi@thl.fi
Tarja Heponiemi
tutkimusprofessori
THL
puh. 029 524 7434
etunimi.sukunimi@thl.fi