Digitalisoituminen on aiheuttanut paljon ongelmia erityisesti niille ihmisryhmille, joille internetin käyttö on hankalaa tai jotka eivät pääse internetiin lainkaan.
Suomi on Euroopan johtavia maita valtion palveluiden verkkotarjonnassa digitaalitalouden ja tietoyhteiskunnan DESI-vertailun mittarein mitattuna (The Digital Economy and Society Index)[1] . Tämä tarkoittaa, että suurin osa valtion tarjoamista palveluista, kuten terveydenhoitopalvelut, alkavat olla saatavissa vain sähköisesti.
Yhdysvaltalaisessa tiedejulkaisussa Technology in Society[2] julkaistussa artikkelissani tarkastelen, millaisia ongelmia Suomessa asuva vanhempi venäjänkielinen sukupolvi kohtaa pyrkiessään sopeutumaan tietoyhteiskuntaan.
Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että digikuilu – eli eriarvoistuminen tietotekniikan käyttömahdollisuuksien puuttuessa – lisää olemassa olevaa sosiaalista ja taloudellista epätasa-arvoa. Termillä voidaan viitata myös ihmisten välisiin eroihin siinä kuinka hyvin osaa käyttää internetiä.
Suomessa asuvan ikääntyneen venäjänkielisen väestön kohdalla digikuilu voi johtaa vakaviin seurauksiin. Tutkimukseen osallistuneet kertoivat, että he esimerkkisi olivat jääneet vaille toimeentuloa sähköiseen hakemukseen tekemiensä virheiden takia. Joiltakin oli peruttu avustukset ja vaadittu palauttamaan valtavia rahasummia valtiolle ja joitakin uhkasi jopa maastakarkoitus. Seurauksena oli turvautuminen vähävaraisten apuun, kuten esimerkiksi ruokajonoissa jaettavaan ruoka-apuun.
On myös myös tekijöitä, jotka aiheuttavat eri tasoista osallisuutta tietoyhteiskunnassa. Maahanmuuttajilla verkkopalveluiden käyttövaikeudet alkavat jo aivan alusta eli sähköisestä tunnistautumisesta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että vain 65 prosentilla venäjänkielisestä yli 64-vuotiaasta väestöstä on mahdollisuus sähköiseen tunnistautumiseen, joka tarvitaan valtion verkkopalveluihin[3] kirjautumiseen. He, jotka olivat onnistuneet kirjautumaan, eivät usein kuitenkaan olleet pystyneet itsenäisesti selviytymään avustushakemusten täyttämisestä tai ajan varaamisesta Kansaneläkelaitokseen (Kelaan).
Verkkopalveluiden käyttämiseen tarvitaan Suomessa paitsi tietokoneen tai älypuhelimen käyttöosaamista myös vahvaa suomen kielen taitoa. Julkisten palveluiden kieli on usein vaikeaa viranomaiskieltä, jota tutkimukseen osallistuneet eivät pystyneet ymmärtämään edes sanakirjaa käyttäen.
Kiintoisaa on, että Suomessa vakituisesti asuville taataan lailla yhdenvertainen pääsy kunnalliseen terveydenhuoltoon ja sosiaalipalveluihin. Avun saaminen julkisten palveluiden käyttämiseksi on vaikeutunut erittäin paljon, sillä julkisia palveluita (esimerkiksi Kela) tarjoavien toimipisteiden määrä on vähentynyt ja venäjänkieliset puhelinneuvontalinjat ovat lakanneet toimimasta.
Jo aiemminkin maahan muuttaneiden on ollut vaikea saada selkoa Suomen sosiaalipalvelujärjestelmästä, mutta kuten tutkimustulokset osoittavat, digiaikana jotkut väestöryhmät ovat vaarassa jäädä täysin ilman minkäänlaista julkisten tahojen tukea.
Nuriiar Safarov
Tutkija, tohtorikoulutettava, Helsingin yliopisto
etunimi.sukunimi@helsinki.fi
Tekstityksen saat näkyviin/pois klikkaamalla videon alalaidasta tekstityskuvaketta.
[1] European Commission. (2020). The Digital Economy and Society Index (DESI)
[2] Safarov, N. (2021). Personal experiences of digital public services access and use: Older migrants’ digital choices. Technology in Society.
[3] L. Kemppainen, A. Olakivi, A. Kouvonen, N. Safarov, S. Wrede, Yli 50-vuotiaat Venäjänkieliset Suomessa: Terveys, Osallistuminen, Palvelut Ja Digiteknologioiden Käyttö: Havaintoja CHARM-Kyselystä [Russian-speaking People Older than 50 Years Old in Finland: Observations from CHARM-Questionnaire]. (Valtiotieteellisen Tiedekunnan Julkaisuja; No. 138) Helsingin Yliopisto.