Elinikäinen oppiminen nähdään usein erityisesti työelämän ja kilpailukyvyn kannalta tavoiteltavana asiana, jolloin esimerkiksi eläkkeellä olevien ikäihmisten digitaitojen kehittäminen voi jäädä yhteiskunnallisen resurssoinnin marginaaliin (Kinnari 2020.) Tämä näkyy esimerkiksi siten, että vastuu ikäihmisten digituesta painottuu erityisesti kolmannelle sektorille ja vapaaehtoisille (Kärnä 2022).
Digi- ja väestövirasto organisoi digitukea Suomessa valtakunnallisen digitukimallin mukaan. Mallin tavoitteena on lisätä digituen saavutettavuutta, löydettävyyttä ja laatua sekä tukea laajaa joukkoa erilaisia digituen tarjoajia (Digi- ja väestötietovirasto 2023). Digitukimallia kehitettiin ja pilotoitiin lukuisissa alueellisissa hankkeissa vuosina 2018–2019, minkä jälkeen alueellisten digituen verkostojen vastuulle jäi digituen alueellinen koordinointi. Mallissa suuren painoarvon saa järjestöjen, yhdistysten ja muiden vapaaehtoisten antama digituki, joka toteutuu tyypillisesti vertaistutorointina.
Vertaistutoroinnilla tarkoitetaan vapaaehtoisuuteen perustuvaa digitaitojen tukemista. Keskeisenä ideana on, että teknisesti taitavampi vertaistutori opastaa samassa elämäntilanteessa olevaa henkilöä, kuten ikäihmistä, digitaalisten teknologioiden ja palveluiden käytössä. Esimerkiksi läheisasiantuntijoihin (lapset, lastenlapset tai naapurit) verrattuna vertaisten vahvuutena onkin erityisesti ikääntymiseen liittyvien seikkojen ymmärtäminen. Joskus myös se, että vertainen ei ole lähisukulainen voi olla tärkeää. Vertaistutorit koetaankin usein lähestyttävämmiksi kuin esimerkiksi digitaalisia laitteita tarjoavien kauppojen myyjät tai virallisemmat digineuvojat (Korpela ym. 2023). Vertaistutorina toimiessaan myös tutorit oppivat uusia asioita ja toiminta tuo heille tärkeitä sosiaalisia kohtaamisia (Kärnä ym. 2022; Pihlainen ym. 2022; Korpela ym. 2023).
Palveluiden digitalisoituessa ikäihmisten erityistarpeet huomioiva, matalan kynnyksen digituki on muuttunut entistäkin tärkeämmäksi (Kärnä ym. 2022; Hänninen ym. 2022). Kolmannen sektorin järjestämässä digituessa opetukseen liittyvät kurssimaksut pyritään pitämään osallistujille maltillisina ja muun muassa kirjastoissa tukea tarjotaan myös täysin ilmaiseksi. Erityisesti ikäihmisten on huomattu hyötyvän kursseista, joissa yhdistyy digitaitojen ja terveyteen liittyvien digipalveluiden käytön opettelu (Kaper ym. 2019). Vertaistutorointitilanteessa ikäihmisen oppimista tukee tutorin rauhallisuus sekä se, että tutorilla on tietoa oppijaa askarruttavasta pulmasta, jolloin ongelman ratkaiseminen helpottuu (Aavikko ym. 2022).
Digineuvojien kanssa oppimassa hyvinvointialueen digitaalisten palveluiden käyttöä
Jyväskylän yliopiston JYU.Well-vaikuttavuushankkeessa “Digituen merkitys ikäihmisille digitaalisten teknologioiden ja palveluiden käyttäjinä Keski-Suomen hyvinvointialueella” toteutimme kaksi matalan kynnyksen digitukikurssia, joissa ikäihmisillä oli mahdollista saada tukea ja tietoa hyvinvointialueen digipalveluista. Kurssi järjestettiin kahtena, samansisältöisenä koulutuspäivänä. Mukana oli kurssin opettajan lisäksi kahdeksan Ikääntyvien yliopiston vertaistutoria eli digineuvojaa. Kurssien tarkoituksena oli harjoitella hyvinvointialueen digipalveluiden käyttöä ja tietoturvaan liittyviä taitoja. Kursseja mainostettiin Ikääntyvien yliopiston, Jyväskylän vanhusneuvoston sekä Keski-Suomen hyvinvointialueen kanavissa.
Kurssien vastaavana opettajana toimi väitöskirjatutkija Laura Pajula. Lisäksi digineuvojat ottivat kokeneina vertaistutoreina usein puheenvuoroja itselleen, tarkensivat käytettyjä termejä ja kertoivat esimerkkejä omista käyttö- ja oppimiskokemuksistaan. He kiertelivät oppijoiden luona ja auttoivat kursseille osallistuneita ikäihmisiä heidän laitteidensa kanssa. Väitöskirjatutkija Viivi Korpela haastatteli kurssin jälkeen halukkaita kurssille osallistuneita ja väitöskirjatutkija Lotta Aavikko kurssilla mukana olleita digineuvojia. Lisäksi Lotta Aavikko havainnoi kurssin toimintaympäristöä.
Vertaistutoroinnin ja kolmannen sektorin tarjoaman digituen resursointia on tärkeä lisätä
Olemme selvittäneet hankkeessamme vertaistutormalliin perustuvan digituen toimivuutta kursseille osallistuneiden ikäihmisten ja digineuvojien näkökulmista. Digineuvonnalle, digineuvojien kouluttamiselle sekä digitukikursseille on keräämiemme aineistojen perusteella suuri tarve. Tämä koskee erityisesti Keski-Suomen hyvinvointialueen digitaalisia palveluita, jotka ovat keskeisessä roolissa monien ikäihmisten arjessa.
Kurssin osallistujat antoivat kursseista haastatteluiden yhteydessä palautetta, jota on hyödynnetty kurssisisältöjen jatkokehityksessä. Digipalveluiden monitahoisuuden takia kurssisisältöjen selkeään ja rauhalliseen läpikäyntiin tulee kiinnittää erityistä huomiota. Toisaalta osa kurssilaisista toivoi myös nopeampaa etenemistahtia, mikä viittaa siihen, että kursseille osallistuu digitaitojen näkökulmasta hyvin erilaisista lähtökohdista tulevia ikäihmisiä. Suurin osa kurssilaisista koki vertaistutoreiden antaman tuen tärkeänä. Digineuvojien haastatteluissa pohdittiinkin, miten tärkeää digineuvojien järjestelmällinen kouluttaminen on myös tulevaisuudessa ja kenen vastuulla kurssien järjestämisen pitäisi olla. Toivottavaa onkin, että tulevaisuudessa vastaavia kursseja voidaan tarjota ikäihmisille edulliseen hintaan tai mieluiten kokonaan ilmaiseksi, jotta digitukikurssit ja digitaitojen oppiminen olisivat kaikille ikäihmisille aidosti saavutettavissa. Lisäksi on tärkeää, että digitukea olisi tarjolla siellä, missä ikäihmisetkin ovat. Tämän vuoksi digitukikursseja olisi hyvä organisoida myös esimerkiksi pienemmillä paikkakunnilla.
Digitukimallissa vastuu digituen organisoinnista painottuu voimakkaasti kolmannelle sektorille. Aikaisemman tutkimuksen (Aavikko ym. 2022; Korpela ym. 2023; Kärnä ym. 2022) perusteella tiedetään, että vertaisten tarjoama digituki on tehokas ja mielekäs tapa tukea ikäihmisten digitaitoja. Tämän valossa olisikin tärkeää, että kolmannelle sektorille osoitettaisiin riittävästi resursseja organisoida digitukikurssien kaltaista, matalan kynnyksen tukea pitkäjänteisesti ja tutkimuslähtöisesti. Näin ikäihmisten on mahdollista saada tukea digitaitoihinsa ja siten käyttää palveluita myös omaehtoisemmin. Itsenäisessä digipalveluiden käytössä ei ole kysymys ainoastaan digitaalisten teknologioiden ja palveluiden käytöstä, vaan myös ikäihmisten hyvinvoinnista, arjen sujuvuudesta ja viime kädessä itsemääräämisoikeudesta.
Lotta Aavikko, väitöskirjatutkija, Jyväskylän yliopisto
Viivi Korpela, väitöskirjatutkija, Jyväskylän yliopisto
Laura Pajula, väitöskirjatutkija, Jyväskylän yliopisto
Riitta Hänninen, dosentti, Jyväskylän yliopisto
Blogi on julkaistu alun perin Jyväskylän yliopiston verkkosivuilla.
Hankkeen tutkijat
JYU.Well-vaikutushankkeen “Digituen merkitys ikäihmisille digitaalisten teknologioiden ja palveluiden käyttäjinä Keski-Suomen hyvinvointialueella” (2023) ovat toteuttaneet väitöskirjatutkijat Viivi Korpela, Laura Pajula ja Lotta Aavikko. Hanke teki yhteistyötä professori Terhi-Anna Wilskan johtaman REMEDIS – Medialukutaidon ja digitaalisten taitojen uudelleen arviointi Euroopassa -hankkeen kanssa. Tästä hankkeesta mukana aineistonkeruussa olivat tutkijatohtori Niina Sormanen ja tutkimusavustaja Sini Tiihonen. JYU.Well-vaikuttavuushankkeen johtajana toimi dosentti Riitta Hänninen Jyväskylän yliopiston Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksiköstä.
Lähteet
Aavikko, L., Pihlainen, K. & Kärnä, E. (2022). Ikäihmisten digitaitojen vertaisopastusprosessi ja sen piirteet. Teoksessa: K. Korjonen-Kuusipuro, P. Rasi-Heikkinen, H. Vuojärvi, K. Pihlainen & E. Kärnä (toim.) Ikääntyvät digiyhteiskunnassa – Elinikäisen oppimisen mahdollisuudet. Gaudeamus, 2022.
Digi- ja väestötietovirasto (DVV). (2023). Digituki Digi- ja väestötietovirastossa.
Hänninen, R., Korpela, V., Pajula, L. & Taipale, S. (2022). Tuetun käytön merkitys informaalissa oppimisessa – Ikääntyvät digitaalisessa mediayhteiskunnassa. K. Korjonen-Kuusipuro, P. Rasi-Heikkinen, H. Vuojärvi, K. Pihlainen & E. Kärnä (toim.) Ikääntyvät digiyhteiskunnassa – Elinikäisen oppimisen mahdollisuudet. Gaudeamus, 2022.
Kaper, M.S.; Winter AF, D.; Bevilacqua, R.; Giammarchi, C.; McCusker, A.; Sixsmith, J.; Reijneveld, S.A. (2019). Positive outcomes of a comprehensive health literacy communication training for health professionals in three European countries: A multi-centre pre-post intervention study. Int. J. Environ. Res. Public Health 2019, 16, 3923.
Kinnari, H. (2020). Elinikäinen oppiminen ihmistä määrittämässä. Genealoginen analyysi EU:n, OECD:n ja UNESCOn politiikasta. Jyväskylä: Suomen kasvatustieteellinen seura. Akateeminen väitöskirja.
Korpela, V., Pajula, L., & Hänninen, R. (2023). Older Adults Learning Digital Skills Together: Peer Tutors’ Perspectives on Non-Formal Digital Support. Media and Communication, 11(3), 53–62.
Kärnä, E., Aavikko, L., Rohner, R., Gallistl, V., Pihlainen, K., Müller, C., Ehlers, A., Bevilacqua, R., Strano, S., Maranesi, E., Cerna, K., Hengl, L., Kolland, F., Waldenberger, F., Naegele, G., Park, S., Hess, M., Reuter, V., Frewer-Graumann, S. & Korjonen-Kuusipuro K. A. (2022). Multilevel Model of Older Adults’ Appropriation of ICT and Acquisition of Digital Literacy. International Journal of Environmental Research and Public Health. 2022; 19(23):15714.
Kärnä, E. Vertaisopastustyylit ja oppimisteoreettiset piirteet. (2022). Teoksessa: K. Korjonen-Kuusipuro, P. Rasi-Heikkinen, H. Vuojärvi, K. Pihlainen & E. Kärnä (toim.) Ikääntyvät digiyhteiskunnassa — Elinikäisen oppimisen mahdollisuudet. Gaudeamus, 2022.
Pihlainen, K.,Ehlers, A., Rohner, R.,Cerna, K., Kärnä, E.,Hess, M.,Hengl, L., Aavikko, L.,Frewer-Graumann, S., Gallistl,V & Müller, C. (2022). Older adults’ reasons to participate in digital skills learning: An interdisciplinary, multiple case study from Austria, Finland, and Germany, Studies in the Education of Adults.