Valtaosalla yli 65-vuotiaista on mielestään riittävät perustaidot digitaaliseen pankkiasiointiin, mutta iän tuomat toimintakyvyn muutokset arveluttavat. Osaa ikäihmisistä kuormittaa jatkuva uuden oppiminen ja moni kaipaa ikääntyville räätälöityjä pankkipalveluita.
Pankkiasiointi on siirtynyt vauhdikkaasti kivijalkakonttoreista koteihin, joissa pankkiasiat hoidetaan omalla tietokoneella tai mobiililaitteella.
Tutkin loppuvuodesta valmistuneessa pro gradu -tutkielmassani, millaisia kokemuksia ja asenteita yli 65-vuotiailla on verkkoon painottuvista pankkipalveluista.
”Niin kauan on hyvin asiat, kun itse pystyy hoitamaan”
Päähuomio on se, että valtaosalla ikäihmisistä digitaalinen pankkiasiointi sujuu ongelmitta. Teknologiaa on omaksuttu riittävästi ja asioiden hoitaminen verkko- tai mobiilipankissa onnistuu.
Toisaalta on joukko sellaisia ikäihmisiä, jotka kokevat, etteivät heidän resurssinsa tahdo riittää. Tällä ryhmällä on kohonnut riski digisyrjäytymiseen.
Moni kuitenkin korosti väliaikaisuutta. Väliotsikossa olevan sitaatin tyyppisiä vastauksia oli paljon: pankkiasiointi sujuu toistaiseksi, mutta kuinka kauan? Vastauksissa välittyi ymmärrettävä huoli ikääntymisen vaikutuksista toimintakykyyn, mutta moni koki myös verkko- ja mobiiliasioinnin uudistusvauhdin turhan kovana.
Vaikka nykyiset palvelut on omaksuttu käyttöön, seuraava uudistus voi olla jo hankalampi. Pankkiasioinnin sujuvuutta perusteltiin rutiineihin perustuvalla toimintakyvyllä, jota uhkaa yhtäältä oma ikääntyminen ja toisaalta palveluiden uudistukset.
Silloin kun omat resurssit eivät riitä, korostuu läheisten ja etenkin lasten ja puolison merkitys. Osa saa läheisiltä apua pankkiasiointiin tarvittaessa, mutta jotkut ikäihmiset kertovat vastauksissaan olevansa käytännössä riippuvaisia muiden avusta. Näissä vastauksissa korostui se, että harvenevan konttoriverkoston ja supistettujen aukioloaikojen myötä pankista ei saa enää entiseen tapaan apua.
Ikääntyville omat palvelut?
Ikäihmiset ottivat myös kantaa pankkipalveluiden saatavuuteen, joka näyttäytyi erityisesti kritiikkinä pankkien aukioloaikoja kohtaan sekä pätkiviin verkkoyhteyksiin. Muun muassa tämä vastaaja korosti, että ikäihmiset tulisi ottaa huomioon erityisenä ryhmänä palveluita kehitettäessä: ”Ikääntyneitä ei ole huomioitu pankkipalveluissa riittävästi, liikkuminen, näkökyky rajoittavat osaltaan, nettipohjaiset palvelut ulottumattomissa vanhalla ihmisellä, jopa puhelinpalvelu kuulon vuoksi on ongelma – tarvitaan ikääntyneiden omat palvelut.”
Asenteisiin ja taitoihin viitanneissa kommenteissa tuli esiin se, että pääosin ikäihmiset kokevat olevansa kyvykkäitä oppimaan ja omaksumaan uutta teknologiaa. Eniten esiintyi vastauksia, joissa pankkiasiointi kuitattiin esimerkiksi kommentein ”ei mitään ongelmia” tai ”sujuu hyvin.”
Pankkiasiointiin liittyvät asenteet ilmentävät kuitenkin ikäihmisten heterogeenisyyttä teknologian käyttäjinä. Yksille asiointi on helppoa ja itseluottamusta voimistavaa, toisille taas epävarmuuden tunteita herättävää.
Kävin läpi reilut kahdeksansataa vapaamuotoista kommenttia, joissa ikäihmiset kertoivat pankkiasioinnistaan
Vanhus- ja lähimmäistyön liitto Valli ry on tehnyt ansiokasta tutkimustyötä ikääntyvistä teknologian käyttäjinä. Sain käyttää tutkielmassani Vallin Ikäteknologiakeskuksen vuonna 2020 keräämää kyselytutkimusaineistoa, johon vastasi reilut kaksituhatta yli 65-vuotiasta. Valli on julkaissut pankkipalveluselvityksestä oman ”Ikäystävällisyys mukaan yhteiskuntaan” -raporttinsa.
Kävin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin läpi reilut kahdeksansataa vapaamuotoista kommenttia, joissa ikäihmiset kertoivat pankkiasioinnistaan. Teoriatyökaluna hyödynsin Ellen Johanna Helsperin mallinnusta henkilökohtaisista, taloudellisista, kulttuurisista ja sosiaalisista resursseista, joilla on sekä digitaalisia että sosiaalisia ulottuvuuksia. Lisäksi tutkin, miten Helsperin teoriaan kuuluvat asenteet, saatavuus ja taidot näyttäytyvät ikäihmisille pankkipalveluiden kontekstissa.
”Niin kauan on hyvin asiat, kun itse pystyy hoitamaan”: yli 65-vuotiaat digitaalisten pankkipalveluiden käyttäjinä, Pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto.
Miika Lähdeniemi
Jyväskylän yliopisto, yhteiskuntapolitiikka