Esittelyssä Teemu Rantanen Sosiaalisesti marginalisoitujen ryhmien tukeminen digitaalisten palveluiden käytössä -osahankkeen vetäjä.
Teemu Rantanen
Valtiotieteiden tohtori, pääaineena sosiaalipsykologia.
Olen yliopettaja Laurea-ammattikorkeakoulussa. Päävastuualueenani on sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon kehittäminen ja koordinointi. Tämän lisäksi olen mukana hankkeissa, joista merkittävin on DigiIN-hanke.
Sosiaalisesti marginalisoitujen ryhmien tukeminen digitaalisten palveluiden käytössä.
Mitä teet parhaillaan DigiIN-hankkeessa?
Tällä hetkellä olen analysoimassa digitaalisten palvelujen käyttöön liittyvän vankikyselyn tuloksia. Erityisenä kiinnostuksen kohteena ovat erilaiset digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen käytön esteet sekä digitaalista syrjäytymistä aiheuttavat tekijät. Yhtenä ydinkysymyksenä tässä on minäpystyvyyden yhteys digitaalisten palvelujen käyttöön.
Tutkimuksessa tarkastellaan myös muun muassa digitaitojen, asenteiden, läheisiltä ihmisiltä saatavan tuen sekä iän ja vankeushistorian merkitystä digitaalisten palvelujen käytön kannalta.
Mitkä ovat DigiIN-hankkeen tärkeimmät tavoitteet?
Erityisenä haasteena ovat sellaiset ihmisryhmät, jotka ovat jo muutenkin sosiaalisesti marginaalisessa asemassa. Esimerkiksi ikääntyneet mielenterveyskuntoutujat ja vangit ovat digitaalisen osallisuuden näkökulmasta selkeitä riskiryhmiä. Heidän kohdallaan sosiaali- ja terveyspalveluiden digitalisaatio voi syventää sosiaalista syrjäytymistä, jollei sosiaaliseen ja digitaaliseen tukeen kiinnitetä erityistä huomiota.
Mitkä ovat oman teema-alueesi keskeisimmät aiheet?
Teema-alueemme ja tutkijatiimimme keskeisiä kohderyhmiä ovat mielenterveys- ja päihdekuntoutujat sekä rikostaustaiset henkilöt. Pyrimme yhdistämään tutkimuksessamme erilaisia lähestymistapoja, kuten haastatteluja, kyselyjä, havainnointia ja käyttäjälähtöisen kehittämisen menetelmiä.
Olemme kiinnostuneita sekä asiakasnäkökulmasta että työntekijöiden osaamisesta ja sen kehittämisestä. Yhtenä ydinhavaintonamme on kasvokkaisen kohtaamisen ja tuen merkityksen säilyminen, vaikka palvelut digitalisoituvatkin.
Lisäksi tuloksemme osoittavat, että myös sosiaalisesti marginaalisessa asemassa olevien ihmisten digitaalisissa valmiuksissa on huomattavia eroja. Osa hallitsee varsin hyvin erilaisten digitaalisten järjestelmien käytön, kun taas osa ei käytä lainkaan digitaalisia palveluita.
Millaisena näet digitaalisten palvelujen tulevaisuuden?
Palvelujen digitalisaatio on kehityssuunta, joka mitä ilmeisimmin jatkuu vielä tulevaisuudessa. Se myös helpottaa palvelujen saatavuutta monilla ihmisryhmillä, joiden on muuten vaikea päästä palvelujen piiriin. Sosiaali- ja terveyspalvelut sisältävät kuitenkin myös paljon sellaista työtä, jota ei voida ainakaan kokonaan sähköistää. Olennaista olisikin, ettei palvelujen digitalisoitumista tehtäisi pelkästään tehostamisen ehdoilla, vaan korostettaisiin ennen kaikkea palvelujen laatua ja vaikuttavuutta sekä inhimillistä kohtaamista.
Mitä digitaalista palvelua käytät itse paljon (työssäsi tai vapaa-ajallasi) ja voit suositella muillekin?
Työssäni käytän hyvin paljon erilaisia sähköisiä järjestelmiä, vapaa-aikana melko vähän. Kaiken kaikkiaan en ole erityisen innostunut ottamaan käyttöön uusia digitaalisia järjestelmiä, ja tulen uusien palvelujen osalta mieluummin hieman ”jälkijunassa” kuin edeltä käyden.
Onko sinulla ollut ongelmia jonkin käyttämäsi sähköisen palvelun kanssa – miten ratkaisit ongelman tai miten haluaisit kehittää palvelua?
Minulla on lähes viikoittain jotain ongelmia sähköisten järjestelmien kanssa. Suurin osa näistä ratkeaa kuitenkin itsestään joko kokeilemalla tai sitten kysymällä esimerkiksi työtovereilta.
Mitä teet, kun haluat pitää tauon työstäsi (tutkimuksestasi)?
Vapaa-aikana käyn ulkoilemassa ja liikun mielelläni. Myös kaunokirjallisuus on hyvää vastapainoa tutkimustyölle. Korona-aika on rajoittanut joitakin harrastuksia, kuten uintia.