Koronapandemia on tehnyt digiasioinnin epätasa-arvon entistä näkyvämmäksi. Kielitaito, ikä ja monet sairaudet vaikuttavat siihen, kuinka sujuvasti esimerkiksi digitaalisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa asioiminen onnistuu.
Koronapandemia on kiihdyttänyt myös julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden digitalisaatiota. Jo aiemmin toteutettujen suurten kansallisten digitalisointiprojektien – kuten Kelan e-palvelut ja OmaKanta-sivusto – rinnalla on alettu nopeasti ottaa käyttöön esimerkiksi erilaisia sähköisiä ajanvarausjärjestelmiä, chattejä, etäkonsultaatioita ja -vastaanottoja. Myös ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa, sairauksia, sosiaalisia ongelmia ja sote-palveluja koskeva tietoa on yhä useammin tarjolla ainoastaan sähköisessä muodossa.
Ne suomen- tai ruotsinkieliset, hyvin koulutetut ja työelämässä olevat kansalaiset, joilla on riittävät taidot ja välineet, ovat ottaneet monet uudistukset ilolla vastaan. Asiointi esimerkiksi OmaKanta-sivustolla tai etävastaanotolla on heille nopeaa ja helppoa.
Monien heikommassa asemassa olevien ryhmien näkökulmasta tilanne on toinen. Esimerkiksi Kelan etuuksien hakeminen digitaalisesti on vaikeaa monille ikäihmisille, työn ja koulutuksen ulkopuolella oleville nuorille aikuisille, päihde- ja mielenterveyskuntoutujille sekä maahanmuuttajille.
Kirjoittavat sosiaalipolitiikan professori Anne Kouvonen ja tutkijatohtori Ulla Buchert Helsingin yliopistosta ja DigiIN-osahankkeesta Digitalisaation haasteet monikulttuurisessa yhteiskunnassa.